Riistakäristys suomalaisthaimaalaisittain

Riistakäristys thaimaalaisittain

Tylsyyttä karkottaakseni päätin naittaa suamalaista riistakäristysohjetta thaimaalaisen sienipaistoksen kanssa ja katsoa miltä lopputulos vaikuttaa. Ja tulos oli lähes muttei täysin erilaista kuin olisi uskaltanut epäillä.


Ruoka-aineet

2 rkl voita
200 g siitakesieniä
100 g tuoreita herkkusieniä
300 g riistakäristystä (tai poronkäristystä tai hirvenkäristystä, tuoreena tai paksteena)
3 punaista chiliä
3 punasipulia
3 valkosipulin kynttä
2 rkl vihreää currytahnaa
1 tl juustokuminaa
3 rkl makeaa soijakastiketta
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 tl vehnäjauhoja

Riistotuotantoprosessi

Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulit. Laita suurelle paistinpannulle, wokkipannulle tai vastaavalle kuumenemaan voi. Lisää sipulit ja hetken kuluttua käristysliha. Käristä liha kutakuinkin kypäksi. Pilko samalla sienet ja chili sekä lisää ne soppaan. Käristä sieniä muutama minuutti ja lisää currytahna, juustokumina, soijakastike, sokeri, suola ja n. 2 dl vettä. Keitä soppaa kymmenisen minuuttia ja lisää vehnäjauhot. Sekoita hyvin ja anna hautua hetkinen.
Tarjoile nuudeleiden tai perunamuussin sekä puollukkahillon kanssa. Tuoreella korianterilla ja karjalanpiirakoilla voi halutessaan tehdä kokonaisuudesta vielä tasapainoisemman ja kokonaisemman.

Yllättävän hyvin thaivaikutteinen riistakäristys sopi yhdistettynä suomalaisiin ruoka-aineisiin. Tällä sopalla voi kätevästi fiinistellä, jos peruskäristys ei enää tee emäntää onnelliseksi. Tietyiltä osin tämä on myös suomalaista verrokkiaan maukkaampaa ja tottakai tulisempaa.

Piparikakku

Enemmittä puheitta: Tämän linkin takaa löytyy mainion piparikakkutalon ohje. Olen kateellinen.

Chilisoppa Silkkitien varrelta

Tämä on pan-aasialainen perusruoka, jossa ei tarvitse sortua kookosmaidon tai currytahnojen käyttämiseen.

Ruoka-aineet

400 g kanan-, karitsan- tai naudanlihasuikaleita
500 g tomaattimurskaa
100 g turkkilaista jougurttia
150 ml WorldFoods Chinese Ginger Garlic Chilli Stir-Fry Sauce (löytyy isommista peruskaupoista)
n. 100 g sokeriherneen palkoja
parsakaalikimppu
3 valkosipulin kynttä
4 punaista chiliä
1 rkl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl sokeria
1 tl garam masalaa
1/2 tl mustapippuria
1 - 2 tl suolaa
tuoretta korianteria lisukkeeksi
voita


Ruokariitit:

Heitä voinokare isolle pannulle kuumenemaan. Lisää pilkotut tai murskatut valkosipulinkynnet ja hetkeä myöhemmin liha. Ruskista lihaa pari minuuttia ja kaada päälle Ginger Garlic Chilli kastike.
Pilko parsakaalista peukalonpään kokoisia paloja ja heitä ne herneenpalkojen kanssa pannulle.
Lisää tomaattimurska, chili, sokeri, suola ja mausteet. Keittele tuotosta rakkaudella viitisentoista minuuttia. Huomaa että kasvisten ei ole tarkoituskaan olla läpipehmeitä vaan niihin saa jäädä hieman tuoretta rapeutta. Kaavi lopuksi jougurtti joukkoon ja sekoita se huolella muun aineksen sekaan.

Tarjoile riisin ja tuoreen korianterin kera.

Nepalilainen Death Chicken

Nepalilaistyyppinen kuolemankanakastike

Sarjassamme randomit ruokasessiot on vuorossa nepalilainen Kuoleman Kana makuhelvetistä. Resepti on soveltuvin osin sovellettu tavanomaisista nepalilaisista soppaohjeista. Vakaana aikomuksenani oli tehdä tämä tuote lampaanlihasta, mutta Prismasta olivat Kuoleman Lampaat lopussa. Pääysin siis tylsänturvalliseen kanaan.

Ruoka-aineet:

noin 400 g broilerin fileetä
palanen tuoretta inkivääriä
3 valkosipulin kynttä
1 rkl (reilu) kardemummaa
2 kanelitankoa
1 rkl garam masalaa
1 lime 
1 rkl persiljamaustetta
1 rkl murskattua mustapippuria
1 laakerinlehti
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
100 g pakastepapuja 
200 g pakasteparsakaalia
suolaa maun mukaan (suosittelen laittamaan aika reilusti)
teelusikallinen sokeria
2 rkl ketsuppia
500 g kookosmaitoa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g cashew pähkinöitä
Blair's Mega Death (tai Ultimate Death tai Beyond Death) kastiketta
riisiä/perunoita lisukkeeksi
tuoretta korianteria lisukkeeksi


Kokkaus:

Paloittele valkosipulin kynnet. Kuori sekä raasta inkivääri. Heitä isolle paistinpannulle tai vastaavalle voita kelpoinen nokare ja käristä valkosipulia ja inkivääriä.
Tee samaan aikaan maustekastike. Käytännössä laske kuppiin puolitoista desiä vettä ja lisää sekaan kardemumma, laakerinlehti, mustapippuri, juustokumina, suolaa ja persiljamauste. Kaada seos pannulle. Laske kiehuvan vesimaustepedin päälle broilerin fileet. Anna lihan kypsyä noin puolisen minuuttia molemmin puolin. Tämän jälkeen kaada kookosmaito lihojen päälle. Lisää mukaan myös pakasteet, kanelitangot ja laakerinlehti. Anna seoksen lämmitä kiehumispisteeseen ja keittele sitä viitisen minuuttia. Paahda tällä välin toisella pannulla cashewpähkinät ja heitä ne kanojen kaveriksi. Laita mukaan sokeri ja kurkuma.

Koska tarkoitus on turmella mainio mieto härmäläiseen makumaailmaan soveltuva ruoka silmienkirvelyllä ja tulisella huohotuksella, otetaan kouraan Blair's Mega Death kastike. Teelusikallisella Mega Deathia lopputulos on kutakuinkin tulinen. Reilulla ruokalusikallisella pääsee jo todelliseen Death Chicken fiilikseen. Itse laitoin puolisentoista ruokalusikallista, jolloin nautinto alkaa olemaan kohdallaan. Kukin makunsa mukaan.

Kaada mukaan vielä tuorejuusto, ketsuppi ja sekoita tasaiseksi. Tarkista riittääkö suola ja lisää sitä tilanteen vaatimalla vakavuudella.

Tarjoile Death Chicken riisin tai perunoiden sekä Naan-leivän kanssa. Laita kastikkeen päälle tuoretta korianteria ennen vatsalaukkuun asentamista. Muista juoda pakastinkylmää olutta kuoleman peittoamiseksi.

Hamburguesa del Diablo, Gringos Locos, Jyväskylä

Jyväskylästäkin löytyvä Gringos Locos ravintola tarjoaa ekstratulista Hamburguesa del Diabloa vatsanpeitteen kasvattamiseen. Ainakin jokin aika sitten burilaista mainostettiin kaupunkimme tulisimpina burgerina, joten pitihän se käydä koeajamassa.

Burilainen oli miellyttävän näköinen ja perushoukutteleva. Mukana tuli salaattia ja roimasti ranskalaisia, joten nälänlähtö oli todennäköistä. Ruokajuomasta meni turvallinen olut.

Hamburguesa del Diablo oli höystetty runsaalla Naga Morich -kastikkeella. Naga Morich on toiseksi tulisinta chiliä maailmassa, ja kieltämättä burilainen sai nenän hieman vuotamaan. Tulisuutta ateriassa todellakin oli ihan miellyttävän paljon ja kenties vasta-alkajalle jopa liikaa. Mutta toisaalta burilainen oli täysin syötävissä ilman että kyynelkanavat rupeavat tulvimaan vastalauseita.

Valitettavasti kuitenkin aterian yhteydessä tuli väistämättä tunne siitä, että tässä yritettiin vain myydä tuotetta tulisuuden perusteella. En ole Gringos Locosissa syönyt mitään muuta enkä voi siis vertailla tätä tuotetta ravintolan muihin annoksiin. Mutta yksinkertaisesti tuote ei tuntunut maistuvan yhtään miltään muulta kuin chilikastikkeelta. Täten hampurilaisesta itsestään jäi vähän valju vaikutelma. Ja mielestäni tulisuus ei saa olla makukorvikkeena, koska kyllä tulisuuden taustalta maistaa niin paljon muutakin.

Näin äkkiseltään on vaikea arvioida miten tulinen annos tämä oli verrattuna esimerkiksi Jack the Roostersin Death Burgeriin. Ainakin Jack the Roostersin a'la carte menun perusteella Diablosta ei ole vastusta, joten asia täytynee jossakin välissä käydä selvittämässä Tampereella paikan päällä. Myös Gringos Locosiin on käyntimme jälkeen ilmestynyt supertulinen pihviateria, jonka nauttimalla saa Roostersin Death Burgerin tapaan kuvat seinälle ja suorituksesta kertovan paidan. Otan seuraavalla kerralla tämän haasteen vastaan.

Itselläni ei valitettavasti ole kuvaa itse burgerituotteesta, mutta google ystävällisesti löysi kuvan toisesta blogista:
http://www.rantapallo.fi/unagidon/2010/08/15/週末-weekend-2/

Japanilaista aterointia kotioloissa ja olutjuhlissa

Päädyin sattumalta keskelle japanilaisten lauantai-illan päivällistä. Löytämäni guesthouse Nikkossa oli hyvin pieni, mutta kotoisa – jopa siinä määrin että koska vieraita ei erityisemmin ollut minun lisäkseni, niin he päättivät ottaa urpon ganjinin mukaan ruokapöytäänsä. Pöytä tietysti oli noin neljäkymmentä senttiä korkea ja sen ympärillä istuttiin tyynyillä polviltaan. Ruokana oli nuudeleita ja kokkina toimi naapuritalon isäntä.

Nuudelipata ennen nuudeleiden lisäämistä. Kuva otettu MacBookin kameralla käsivaralta tähtäilemällä. 

Nuudeleita on täällä moneen lähtöön ja nyt en kuollaksenikaan muista mikä tämän nuudelilaadun nimi oli. Joka tapauksessa nuudelit olivat paksuja eivätkä perusprisman ohuita nauhoja. Nuudeleita varten keitettiin aluksi liemi, johon tuli tofua, joitakin vihanneksia ja sieniä sekä silputtu kana. Mukaan kaadeltiin myös erinäköisistä pulloista jotakin, jonka syvimmästä luonteesta en myöskään täysin saanut selvää (enkä kehdannut vakoilla aivan liian töykeästi). Lientä valmisteltiin huolella ennen kuin nuudelit lisättiin vasta aivan lopussa juokkoon. Lopulta iso pata kannettiin keskelle ruokapöytää erillisen keittimen päälle.

Juomaksi tarjoiltiin vettä, jossa oli aitoja Nikkolaisia jääpaloja. Nämä jääpalat valmistetaan talvella jäätyneestä lähdevedestä, joka sitten kuutioidaan ja taltioidaan pakastimiin tulevaa käyttöä varten. Ilmeisesti jääpalat ovat täällä tärkeä juttu, koska tietyt firmat saavat elantonsa jäästä.

Isännät antoivat (tai pakottivat) minut aloittamaan nuudeleiden lastaamisen omaan kulhooni. Otinvälineinä toimivat hyvin isot tikut, joihin minulla oli hieman huono tuntuma. Sain kuitenkin ujutettua joitakin nuudeleita uimaan kippooni  siedettävän vähäisellä räpiköimisellä. Lientä ja muita ainesosasia lisättiin kulholle erikseen kauhalla.

Maku oli aika mieto, joskin hyvä. Vähän samanlainen kuin perus kananuudeleissa, joita voi ostaa suomessakin. Mutta elämyksenä tärkeämpää oli tunnelma. Harva pöytäseurueessa osasi puhua englantia, mutta minä sentään opin kehumaan ruokaa japaniksi. Opin myös sen että nuudeleita tikkujen avulla imaistessa pitää pitää mahdollisiman kovaa ’slurppausääntä’. Olisin kuvitellut että se olisi kenties epäkohteliasta tai jotakin mutta päinvastoin. Mitä kovaäänisemmin osasit syödä, sen parempi. Majatalon isäntä kyllä selitti että kyse on siitä että nuudelit pitää nauttia kuumina, ja imemisäänellä oli jotakin tekemistä sen kanssa miten kuumana nuudelit voi vetää. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus lauantai-illan reissaajalle.

Seuraavana päivänä päädyin paikallisille minimarkkinoilla, jossa oli jonkinlainen ”tunnista oikeat tuotteet” tyyppinen makutesti. Mukana oli vesitesti, lihatesti, kastiketesti, jougurttitesti ja jäätelötesti. En ole aivan varma mitä siinä todellisuudessa testatiin, mutta joka tapauksessa sain kaikista kohdista väärät vastaukset :). Yritin vain valita parhaimman tuotteen kahdesta vaihtoehdosta, joten en tiedä kenessä oli vikaa.

Olutjuhlat

Olutjuhlat olivat jo aikapäivää sitten, mutta menköön nyt tässä blogissa kronologisesti käänteiseen järjestykseen.

Tiedekonferenssin järjestäjät järjestivät meille myös olutjuhlat japanilaiseen tapaan. Tämä tarkoitti sitä että kokoonnuimme ”Kirin Beer Garden” –nimiseen ravintolaan Sapporossa. Ruokana oli sipuleita, kaalia ja lampaanlihaa. Kasvikset ja liha piti itse paistaa grillissä, jollainen löytyi jokaisesta pöydästä. Ennen paistamista päälle piti kuitenkin pukea muovinen esiliina, jotta roiskuva rasva ei likaisi vaatteita. Grillaamiseen annettiin erityiset ohjeet. Kasvikset piti sijoitella ritiliän ympärille ja keskelle kasattiin lihat.

Kun tavara vaikutti kypsältä, sen saattoi nostaa erilliseen kulhoon, johon kaadettiin etukäteen hyvin maukasta grillikastiketta. Sieltä tuotteet sitten lapioitiin tikulla suuhun ja jodlattiin Kirinin omalla oluella kurkusta alas. Tapahtuma oli tyypiltään ”eat and drink all you can”, joten lihaa ja kasviksia virtasi pöytään sitä tahtia kuin niiitä sai upotettua. Lampaanliha oli oikeasti todella maukasta, jopa siinä määrin että ajattelin että sitä pitää kokeilla grillata joskus myös kotopuolessa. Loppupeleistä pelkkää lihaa ja sipulia ei kuitenkaan jaksa vetää loputtomiin (toisin kuin olutta, jota suomalaiseen uppoaa reilusti enemmän kuin paikallisiin. Meidän pöytäseurueemme, johon kuului myös toinen suomalainen, Australialainen ja kaksi ruotsalaista, olikin viimeinen, joka paikalta ajettiin pois). Erikoinen kokemus joka tapauksessa, ja kenties tällaisille ravintoloille voisi olla suomessakin kysyntää (ellei näitä sitten jo ole heltsinkissä).

Tämä tältä erää. 

Punainen liha aiheuttaa syöpää?

Foliohatut päähän.

Nobel voittaja, ihmisen papilloomaviruksen ja syöpien yhteyden osoittanut, Harald zur Hausen piti tuossa eräänä päivänä puheen, jossa hän pohti minkä vuoksi punainen liha näyttää aiheuttavan suolistosyöpää. Tiedetään nimittäin että kaikissa teollisuusmaissa, joissa syödään punaista lihaa, on huomattavasti korkeampi riski sairastua suolistosyöpään kuin muissa maissa. Esimerkiksi Japanissa, jossa punaista lihaa syötiin vain vähän ennen toista maailmansotaa, syöpäriski on kasvanut selvästi sen jälkeen kun pihvit ilmestyivät menuun.

Syyksi on aiemmin ehdotettu että rasvassa paistetussa lihassa on niin paljon paistamisesta aiheutuvia karsinogeenejä, jottanotta se lisää syöpäriskiä. Todellisuudessa kuitenkin kalaa ja kanaa valmistetaan samalla tavoin ja ne eivät näytä altistavan ihmisiä suolistosyöville. Mikä siis saattaisi olla todennäköinen selitys tautiriskin kasvulle?

Tiedetään että monet syövät johtuvat viruksista, jotka pistävät solujen toimintamekanismit sekaisin ja siten häiritsevät kehon itsesäätelymekanismeja. Zur Hausen ehdotti että nautaeläimissä saattaisi olla virus, joka ei kuole valmistusvaiheessa silloin kun liha jätetään raa’aksi tai mediumiksi. Hän patistikin tutkijoita etsimään mahdollisesti uutta virusta naudanlihasta.

Voi siis olla mahdollista (mutta ei millään tasolla osoitettua), että nautaeläimissä oleva virus aiheuttaa meissä syöpää. Täten tätä argumenttia voi käyttää perusteluna, jos haluaa syödä pihvin kypsänä ilman että haluaa vaikuttaa sivistymättömältä makujuntilta.

Mielenkiintoista nähdä mitä tutkimus tulevaisuudessa pystyy sanomaan tästä asiasta. Joka tapauksessa punainen liha ei selvästikään ole meille hyväksi. Tai kenties kyse onkin jostakin muusta tekijästä, joka vain sattuu sopimaan hyvin yhteen pihvi-ihmisten kanssa. Foliohatusta tuskin on kuitenkaan apua – mutta ei varmasti haittaakaan, kunhan ei aja pipo silmillä.

Ajantappamista lentokentällä

Istua tapitan parin tunnin yöunien jälkeen Sapporon lentokentällä. Olin näköjään vähän turhan hätäinen aamutoimissa koska koneen odotteluun jäikin pari tuntia aikaa. Yöllä oli pari pientä maanjäristystä, mutta ilmeisesti niistä ei täällä kannata juuri välittää. Silti Suomen jykevään maaperään tottuneelle kaksikymmentäkerroksisen talon nitiseminen ja natiseminen maanjäristyksessä ei ainakaan yöunia paranna.

Tänään on ohjelmassa lento Tokioon ja sieltä junailu Nikkoon. Nikko on vanha temppelikylä, joka ainakin oppaiden mukaan on yksi kauneimmista paikoista Japanissa. Tarkoitus on viettää yö paikallisessa hostellissa/ryokanissa ja lähteä heti aamuvarhaisella (ennen turistibusseja) tutustumaan zenbuddhismin ja shintolaisuuden metsien siimeksissä tapittaviin kappeleihin. Minulla ei ole mitään kameraa tällä matkalla mukana (lukuunottamatta vanhan Nokian pikselimössöä tai MacBookin kameraa), joten se auttaa itse asiaan keskittymisessä.


Temple in the Mist by ~henroben on deviantART

Muutamia satunnaisia huomioita Japaniasta

Japanilaiset tykkäävät oluesta, viskistä ja miekoista (ja paikallisen naisväestön sotavarustuksesta päätellen myös lyhyistä hameista.) Hieno maa. Todellisuudessa kukaan länsimaalainen ei voine koskaan kotiutua Nipponiaan. Me olemme aina ganjin (”ulkopuoliset ihmiset”). Mutta meissä japanialaisissa ja suomalaisissa on paljon samaa, kuten olen huomannut keskustellessani vakiokuppilan pitäjän kanssa. Me olemme ujoja, hiljaisia, ystävällisiä, emmekä yleensä räyhää. Ja suhteemme ulkomaalaisiin lienee loppujen lopuksi hieman samanlainen. Itsehän en edes tunne tai halua tuntea omia naapureitani, joten eikai muitakaan voi syyttää sisäreisien lämmittelystä.

Joka tapauksessa, täällä asiat toimivat sujuvasti. Suomessa on tottunut siihen että VR:n junat tulevat kuin Väyrysen presidenttiehdokkuus. Mutta Nipponin veturikuskien juna on korkeintaan kaksi sekuntia myöhässä. Sama täsmällisyys näkyy kaikkialla muuallakin, ja se on kaunista. Kun metroaseman automaatti rupeaa kitisemään, niin ei mene kuin puoli minuuttia ja miehittämättömän aseman luokse saapuu korjaaja polkupyörällä sotkien.

Majoituspaikkani Sapporossa on karttojen mukaan ”love hotel” korttelissa (tai ainakin kivenheiton päässä siitä). Oma hotellini on kyllä ihan tavallinen ja siellä ei rakkautta ole sen enempää kuin muuallakaan. Mutta alueella on mitä merkillisimpiä pikkukapakoita. Olen jo päätynyt lyhytaikaiseksi vakioasiakkaaksi paikkaan, jossa on ehkäpä kuusi istuinta. Pubissa on seinillä muutamia tuhansia CD-levyjä, elokuvia ja kirjoja. Kokoa koko paikalla on ehkäpä viisitoista neliötä, mutta sydäntä lienee varmasti enemmän kuin yhdessäkään suomalaisessa juottolassa, jossa olen koskaan käynyt. Paikan omistaja on joskus asunut ameriikoissa ja siksi olen päässyt hyvin juttuun hänen kanssaan (koska puhumme samaa murretta). Hänellä on samanikäinen tytär kuin minulla poika, ja muumit ovat kova juttu kummassakin perheessä. Löysin myös mielenkiintoisen syvällä maan alla olevan pienen pubin, jossa on myynnissä 250 eri olutmerkkiä. Paikan seiniä koristaa tuhannet vuosikymmenten varrella kerätyt oluttölkit ja –pullot. Löysin joukosta myös Kukon, Koffin, Karhun ja Lapparin peltihylsyt. Omistaja kertoi käyneensä suomessa ja rahdannensa tölkit Japaniin asti, joten omistautumista olueen siis löytyy. 

Sapporo by ~Tofuuuuu on deviantART

Riisit professoreiden housuilla

Noniin,

Tänään käväisin Jagaimo housesessa asentamassa Jagaimohouse special tanuki rice –annoksen vatsaan. Kaikki ruoka-aineet olivat hyvin tuttua suomalaiseen makuun, mutta harvinaisia samalla lautasella. Oli maksapihvejä japanilaistyyppisen ruskeakastikkeen kera, riisiä, currykastiketta, paneroituja ja uppopaistettuja sipuliperunapalloja, paneroitua ravunpyrstöä, perunasalaatilta maistuvia palloja ja salaattia, jonka kastike maistui epäilyttävästi reissumiehelle (…sille leivälle). Kurlaus tapahtui Sapporon omalla oluselle, ja nälkä lähti. Eipä kovin suuria tunteita herättänyt tämä ateria, mutta olipahan käypää kaloria vatsamakkaroiden hengissäpitimiksi.

Päivällä konferenssissa bioteknologiayritys Qiagen tarjosi kaikille lounaaksi japanilaisen setin erinäköisiä makupaloja sushista hedelmiin. Suurelle osalla länkkäreistä ongelmaksi muodostui länsimaisten ruokavälineiden puute. Oli monennäköistä yrittäjää, jotka epätoivoisesti koettivat lapioida sushit ja riisikakut naamaariin kahden tikun lusikkaotteella. Ja ne jotka yrittivät saksiotetta olivat vielä hauskempi näky. Riisit olivat useammankin professorin housuilla ja sitten naureskeltiin nolosti. Epäilen että rofessoreille taisi jäädä nälkä, kun ei enää kehdattu yrittää uudestaan. Itsehän olen tietysti paljon parempi ihminen, koska minulta tikuilla huitominen sujuu kutakuinkin kelvosti. Olin siis edukseni länsimaista yhteisöä edustettaessa. Ei me kaikki olla pelkästään peukaloita.

Todellisuudessa opettelimme emännän kanssa tikuilla aterioimisen jalon ammatin ennen kiinanmatkaamme. Tämä taito ei onneksi aivan hetkessä ruostu, vaikka edellisestä itämaiden vierailusta on jo aikaa muutama vuosi. Joka tapauksessa, tikuilla syömistä kannattaa ehdottomasti harjoitella ennen kuin astuu jalallaan Japaniin tai Kiinaan. Eipähän jää riisit housuille.

Jagaimo house special tanuki rice

Japanian ruokaa

Työmatka Japanian ihmeellisessä maassa tarjoaa mahdollisuuden käydä maistelemassa paikallisia sapuskoja. Ajattelin motivaation ja aikataulujen puitteissa heitellä tänne tarinoita, lähinnä omaksi ilokseni tulevaisuutta varten.

Nyt ensimmäisenä päivänä tuli kokeiltua jonkin satunnaisen ravintolan (nimeä en tiedä, koska se oli täynnä vain merkillisiä merkkejä) naudanlihawokkia. Tarkoitus oli ottaa siitä kuvakin, mutta kännykästä loppui akku. Ravintola oli Sapporossa paikallisen rautatiaseman ylimmässä kerroksessa (kuva, courtesy to Chenka). Maisemat siis olivat mainiot. Aukiolla kuvattiin TV-ohjelmaa (?) ja muutenkin tapahtumia riitti moneen lähtöön hääkuvauksista poseeraaviin teinityttöihin.

Itse ruoka maistui hyvin Kiinalaiselta. Eli aromivahventeella maustetulta ja maissitärkkelyksellä suurustetulta muhnulta. Tämä ei suinkaan ole paha asia, sillä loppujen lopuksi wokki oli mitä mainiointa. Mukana oli monennäköistä etelän hetelmää, joiden nimistä minulla ei ole mitään tietoa. Häipyvä flunssa verotti hieman näiden kasvisten makujen tunnistamista. Hintaa purtavalla oli kymmenisen euroa, joten ihan sopupeleillä selvittiin. 

Ystävälliset tarjoilijat meinasivat saada slaagin kun ajattelia kalppia ulos ravintolasta ilman maksamista. En tietysti ymmärtänyt että mikä tässä nyt oli hätänä vaikka kovasti osoiteltiin suuntaan jos toiseen. Kysehän oli tietysti väärinkäsityksestä. Olin jättänyt pöytään rahat juomarahojen kera (niitä täällä ei tarvitse jättää, mutta ei ollut tasarahaakaan). Ja sitten siinä asiaa selvitellessäni toinen tarjoilija juoksujalkaa kipitti rahojeni kanssa, ja sitten kumarreltiin sinne ja tänne. 

Olisihan se pitänyt muistaa edellisestä japanianvierailusta, että täällä monessa maksetaan kassalla ruokailun päätyttyä eikä länsimaiseen tapaan patsastella omalla paikalla juoksuttamassa tarjoilijoita. 

Käväisin myös lähistöllä olevassa intialaisessa ravintolassa vetämässä persusetit iltanälkään. Ravintola oli yllättäen typötyhjä, mutta ei sitä enää kehdannut kääntyä ovelta kun oltiin jo portaatkin kiivetty ylös. Testasin paikallisen Tikka Masalan naanin kanssa. Tulisuusasteeksi otin suosiolla vain "Hotin", joskin tarjolla oli myös extra hot, special hot ja 2 x special hot. Nämä erikoistuliset maksoivat kuitenkin lisää, ja arvelin että jotta selviän aamun luennoille niin saattaapi olla parempi olla vetämättä suolistoa solmuun. Intilainen oli juuri sitä mitä odottaa saattoikin. Ehkäpä onnistun kuitenkin selviämään loppumatkan puhtaasti japanilaisilla antimilla.

Sayonara. 

Sapporo station by ~chenka on deviantART

Tulista Jalfrezia Aurinkorannikolta löytyvistä purkeista

Ruoka-aineet:

Purkki Jalfrezi ateriakastiketta

400 g kanaa

4 punaista chiliä

Riisiä

Teki tuossa eräänä päivänä mieli jotakin tulista itämaalaista mannaa, ja koska maaperänä oli Hispaniola, niin joudun tyytymään peruskapasta löytyneisiin aineksiin. Kaupalla (SuperCor) oli tarjota jalfrezi–kastiketta, kanaa ja paketti punaisia chilejä. Itämaista riisiä ei löytynyt mutta tarpeen vaatiessa homma hoituu myös Epsanianriiseillä.

Ruoan valmistaminen on yksinkertaista kuin kaksi marjaa tai pyy oksalla. Leikkaa kana viipaleiksi, paista se ripauksessa voita tai öljyä. Heitä sekaan pilkotut chilit ja kaada hetkisen kuluttua jalfrezi-ateriakastike. Keittele viitisen minuuttia ja tarjoile riisin kanssa. Juo paljon kylmää olutta, koska chili saattaapi olla tulista ja välillä on kivaa olla kännissä ;))

Vindaloo nuudeliwokki kahdelle nälkäiselle tai neljälle laihduttajalle

Vindaloo nuudeliwokki

Ruoka-aineet

Vindaloo paste

n. 400 g kanaa tai nautaa

Yksi sipuli

Kaksi valkosipulin kynttä

Nuudeleita

100 g sokeriherneen palkoja

Parsakaalia

1 punainen paprika

1-3 punaista chiliä

Yksi kukkakaali

100 g herkkusieniä

2 dl kookosmaitoa

Suolaa

Se on buenas notches y ola da dola senioritas. Tässä kelpo ohje hyvän ruoan syntetisoimiseen Espanjan peruskaupoista löytyvistä raaka-aineista. Tarvitset hyvän wokkipannun tämän tekemiseen. Itse löysin Carrefourista 7 eurolla mainion kumauttimen, joten välttämättä ei tarvitse maksaa itseään kipiäksi pannukaupoilla.

Vindaloonuudelivokin syntetisoiminen tapahtuu seuraavasti:

Silppua sipuli, ja valkosilppua valkosipuli. Laita reilusti vettä kuumenemaan kahteen eri kattilaan. Laita ruokalusikallinen voita wokkipannulle ja kaada sekaan sipulit. Kun vesi alkaa lähestyä kiehumispistettään, niin heitä toiseen kattilaan karkeasti pilkotut parsa- ja kukkakaalit. Annan sipulin inkuboitua hetkinen wokkipannussa ennen kuin lisäät noin kolme tai neljä ruokalusikallista vindaloopastea. Anna vindaloosipuliseoksen lämmetä hetkisen verran ja lisää sitten kanat tai naudat. Älä käytä lihassa pihvejä tai fileitä vaan tarvittaessa leikkaa kana tai nauta sopiviksi palasiksi. Ruskista lihat sopivaan kuosiin. Laita nuudelit toiseen kattilaan pehmenemään ja odottamaan wokkiinlisäystä

Kun liha on kypsentynyttä, siirrä kattilasta kukkakaalit ja parsakaalit wokkipannulle. Heitä sekaan myös sokeriherneet, viipaloidut chilit ja silputut paprikat. Anna muhennoksen kerätä elektorneihinsa vimmaa vielä noin viitisen-viiva-kymmenen minuuttia ja kaada sitten sekaan pari desiä kookosmaitoa. Siirrä lopuksi nuudelit keittokattilastaan wokkipannulle ja kääntele seosta huolella ja rakkaudella. Anna koko jutun mennä sekaisin kuin teekkari vappuna. Halutessasi voit hieman silputa nuudeleita lastallasi. Maista. Ja lisää suolaa sydämesi mukaan. Noin viiden minuutin kiertelyn ja kaartelun jälkeen ota keitos pois levyltä ja siisti pannun reunat. Kanna wokki ystäviesi eteen ja tarjoile soppasi kylmän oluen tai hyvän punaviinin kanssa - Andaluusian aurinkoa tai yön tunnelmaa absorboiden. 

Japanilainen thaiwokkikebab

Japanilainen thaiwokkikebab

Vinkki: Grillata voi muutakin kuin suoleen käärittyä eläimenjätettä. Mutta ei oo pakko, jos ei taho. 

Ja sitten itse asiaan.

Japanilainen thaiwokkikebab on grillimättö, jossa on aavistus ranskalaista eleganttiutta ja ripaus vuosituhantista vuoripurojen solinaa. Käytännössä japanilainenthaiwokkikebabmättö on viaton tekosyy päästä päivystämään grilliä härmän suveen punaviini tai jokin muu huumaava aine kourassa; ja samalla luoda pöydänkoristeeksi jotakin aivan muuta kuin kansanperinneruokaamme kabanossia.

Ruoka-aineet (2 oikeiden ihmisten annosta):

Wokki:
kasviöljyä

Sokeriherneen palkoja (pakastimesta tai tuoretavarana)

Thai-basillikaa

Pavunituja

2 punaista chiliä

suippopaprika
bampunversoja
herkkusieniä
papuja
soijakastiketta

Kebab:

250 g maustamatonta kananfileepihvejä
japanilaista soijakastiketta
chilipulveria

Lisäksi:

riisiä


Valmistaminen (on helppoa):

Leikkaa kanapihvit viipaleiksi kebabvartaita varten. Marinoi vartaat soijakastikkeessa, johon olet jauhanut tai sirotellut chiliä. Vartaiden marinoiduttua pujoita kana grillivartaisiin. Grillaa vartaat olutta nauttien.

Wokkissa perusidea on vain pilkkoa ja heittää kaikki ainesosat pannulle kasviöljun kanssa ja käristää niitä niin kauan kuin katsoo tarpeelliseksi. Loppuvaiheissa pitää muistaa kaataa sekaan muutama ruokalusikallinen soijakastiketta ja ripotella ripaus suolaa.

Heitä wokki ja kanavartaat riisin kera lautaselle ja nauti erilaisesta suviateriasta.

Tikka Masala

Tikka Masala

Tämä Tikka Masala on tulinen perusmättö, jonka voi itse kokkailla kutakuinkin sulavasti ilman Setä Benin apuvalmisteita.

Ruoka-aineet:
Pari ruokalusikallista voita
3 dl ruokakermaa
400 g tomaattimurskaa
pala inkivääriä
kolme valkosipulin kynttä
400 g kanaa (suikaleet tai fileepihvit)
kardemummaa
ruokalusikallinen garam masala mausteseosta
1 tl paprikajauhetta
2 punaista chiliä
2 punaista habaneroa
ruukullinen tuoretta korianteria
suolaa ja sokeria


Riitit:
Pistä fileepihvit palasiksi ja sujauta kana pannulle voinokareen kera. Anna kanojen ruskistua kutakuinkin kypsiksi ennen kuin siirrät ne lautaselle odottamaan.
Raasta inkivääri ja murskaa tai pilko valkosipulin kynnet. Pilko chilit. Jos haluat elämääsi sisältöä, niin ota soppaan mukaan myös habanerot. Muista kuitenkin, ettei juuri kannata kosketella itseään tai elinkumppaneitaan, jos habanerot on pilkottu naturaalisti with bare hands. Habaneronesteet silmiin hierottuna on ratkiriemastuttava kokemus. Myös ns. kahdenkeskeisen illan jatkomahdollisuudet saattavat rajoittua tulisen kosketuksen myötä.

Heitä ruokalusikallinen voita paistokasariin tai isoon paistinpannuun ja pistä valkosipuli-inkiväärit tirisemään. Laita sekaan hyppysellinen kardemummaa ja ruokalusikallinen garam masala mausteseosta sekä teelusikallinen paprikajauhetta. Lisää hetkisen kuluttua chilit, mutta varo ettet kärisytä habaneroja kuin aivan vain tsuitsait hetkisen. Liiat habanerohöyryt saavat hengityksenkin tulistumaan - näin kanssaeläjät ovat ainakin joskus todenneet joskaan itse en kyllä ole mitään huomannut.

Kaada sekaan tomaattimurska ja kerma. Keitä koko soppaa kokoon kymmenisen minuuttia. Lisää kanat viimeisen parin minuutin aikana. Lisää suolaa makusi mukaan sekä noin ruokalusikallinen sokeria. Tarjoile riisin ja tuoreen korianterin kanssa. Neuvon laittamaan korianteria reilusti, sillä paras makukombinaatio tulee juuri yhteistuumin kastikkeesta ja tuoreesta korianterista.

Habanero tuo keitokseen hieman "hedelmäisen" maun. Toiset tykkäävät siitä ja omasta mielestäni habis sopii myös tällaisiin itämaisiin ruokiin, joskin vähän se ehkä kallistaa makumaailmaa omaan outoon suuntaansa.

Nauti tikka masala jääkylmän oluen seurassa ja valmistaudu seuraavan päivän vessasessioon.

Thaimaalainen ravintola, Farang Helsinki

Ravintola Farang löytyy Taidehallin tiloista Helsingin Kampista. Olen aiemmin asunut kivenheiton päässä tästä ravintolasta Pohjoisella Rautatiekadulla (joskaan en ole varma oliko ravintola silloin vielä pystyssä), mutta satuin löytämään paikan vasta nyt vahingossa työporukan mukana.

Täytyy rehellisesti tunnustaa, että ruoka oli parempaa kuin yhdessäkään ravintolassa, jossa olen syönyt itse Thaimaassa. Maut olivat niin mainiosti yhdisteltyjä, että iski lähes pakonomainen tarve opetella itse samanlaisten soppien taikoiminen. Jos saan joskus tehtyä jotakin edes etäisesti yhtä laadukasta, niin heitän välittömästi ohjeet tänne blogiin. Sitä odotellessa suosittelen teitä kaikkia käymään kyseisessä paikassa. Tarkemmat ohjeet läskinkerryttämiseksi löytyvät osoitteesta www.farang.fi.

Ruoka on kieltämättä kallista verrattuna muihin thaimaalaisiin ravintoloihin, mutta pelimerkkejä ei voine paljon paremmin sijoittaa. Kasviksista oli saatu uutettua sellaiset aromit esiin, että en ollut varma mitä ihmettä keittiön puolella oikein tapahtuu.

Taidankin tänään lähtiä kasvisosastolle tekemään löytöjä.

Texas Pete -kanansiipikastike

Teollisuuskana on lintu, jolla on siivet mutta jonka lentotaidot ovat huolestuttavan surkeat. Näiden uljaiden dinosaurusten lähisukulaisten eturaajat ovat ravintotuote, jota kannattaa ehdottomasti testata Texax Pete Buffalo Style Chicken Wings kastikkeen kanssa. Tuotetta myydään ainakin Citymarketeissa ja se sisältää käytännössä pullotettua amerikankulttuuria.

Kanansiivet itsessään on helppo valmistaa uunissa tai grillissä. Itse olen tykännyt tehdä kastikkeesta dipin erilliseen kulhoon, koska tällöin litkun tulisuutta voi lisätä kätevästi esimerkiksi erillisten habanerolienten avulla. Tällaisia liemiä löytää yleensä hyvinvarustetuista kaupoista. Siivistä saa menevät kesämakkarat vatsaan ja purtavaa satunnaisiin kesäiltoihin.

Kolmen itämaisen oluen sokkotesti: Tsing Tao vs Sapporo vs Chakra

Pistin keisarinnalle eteen kolme lasillista olutta. Jokaisessa tuokkosessa oli eri putelista peräisin olevaa mallasmahlaa ja tarkoituksena oli määrittää näiden itämaisten oluiden parhausjärjestys. Pitkän ja huolellisen pohdinnan jälkeen tulos oli seuraava:

1. Tsing Tao (Kiina)

2. Sapporo (Japani)

3. Chakra (Intia)


Tsing Tao oli myös omasta mielestäni selvästi parasta näistä vaihtoehdoista. Se maistui hyvin erilaiselta verrattuna kahteen jälkimmäiseen ja Tsin Taon loistavuus on todettu useaan otteeseen myös autenttisissa olosuhteissa. Suosittelen ehdottomasti kiinalaisen ruoan kyytipojaksi.

Sapporo tosin ei välttämättä ole paras ehdokas japanialaisista oluista. Aikanaan tein paljon vertailevaa tutkimusta Japaninmaassa ja muistaakseni Asahi Gold oli erittäin laadukasta materiaalia - joskaan en usko että sitä täältä härmälästä löytää.

Vapunjälkeinen trapoula verottaa. Älkää ihmiset juako liikaa.

Take-away arviot: Food - tuliset kanansiivet

Tampereella on villitys tulisiin kanansiipiin ja käsittääkseni manselaisten siipeily on jo ihan narkkausasteella. Tämä tietysti herättää ulkopaikkakuntalaisen mielenkiinnon tätä ruokalajia kohtaan.

Sain syntymäpäivälahjaksi Jyväskylän Food -ravintolasta metsästettyjä kanansiipiä, eli Wingsejä, XX-hot kastikkeella. Ilmeisesti laatu lähentelee Tampereen vastaavia, koska lahjan antanut asiantuntija ei ainakaan erityisemmin huomannut laatutasossa poikkeavuutta.

Ja jumatsuikkeli, kyllä vaan siivet ovat kelpo take-away vaihtoehto epäterveellistä elämää toteutettaessa. Siivet lilluvat maukkaassa chilikastikkeessa ja kylkiäisenä tulee ei-tulinen dippi. Napostelu on vähän sottaista puuhaa, mutta primitiivisyydessäkin on puolensa. Kastikkeen tulisuus polttelee suupielissä vielä tovin aterioimisen jälkeen, joten Scovilleja tuossa puurossa on ihan riittämiin. Olutta ei ollut tällä kertaa kurlaustoverina, mutta veikkaisin että nämä siivet maistuisivat erittäin hyvin usealla ohrapirtelöllä voideltuna. Taidankin mennä joskus tulevaisuudessa paikan päälle siipeilemään, mielellään mahdollisimman lähelle oluthanaa.

Pienin annoskoko on kuusi siipeä ja se kustantaa 4.50 euroa. Kolmekymmentä siipeä saa reilulla parillakympillä. Jälkimmäisestä riittänee parille ihmiselle tekemistä yhdeksi illaksi.
Suosittelen kokeilemaan.

Ravintolan kotisivut: http://www.foodbar.fi/

Take-away arviot: Jyväskylän Kebab House, rullakebab hot-taco kastikkeella

Tässä se nyt on: maailman paras rullakebab.Viimeisen vuoden aikana tätä folioon rullattua kebabeläintä on survottu sisuksiin vähintäänkin kerran viikossa. Tämä meinaa käytännössä sitä että noin kaksikymmentä metriä kebabin täyteläisyyttä on sulatettu mahalaukun kautta vatsamakkaroiksi. Ja kertakaan en ole katunut. (Kiitoksia anonyymille suosittelijalle.)

Kastikkeeksi valitaan hot-taco. Suosittelen myös jättämään kurkun pois. Tämä ei suinkaan johdu siitä että kurkuissa olisi mitään vikaa, mutta olen huomannut että kokonaisuus maistuu vielä piirun verran kelvommalta ilman kurkkua. Hot-taco kastike on myös kivasti tulista, joskaan mistään tuskaisesta silmienvuodatussessiosta ei ole kyse.

Tätä kannattaa jokaisen testata sivilisäätyyn ja yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Itse jäin onnellisesti koukkuun. Rulla on parempi kuin missään muussa Jyväskylässä tapittamassani eläimenkuorintakerhossa.

Rullakebu hot-taco kastikkeella. Kebab house Jyväskylä.

Kebab House löytyy Jyväskylästä Kauppakatu 14:sta. Ravintola on viihtyisä, joten rullaa tai muita kebabohennaisia voi jauhaa myös paikan päällä.
 
Kiitän sydämeni pohjasta kebabeläinten metsästäjiä, Kabab Housea ja foliotehdasta tästä silmiä ja sielua hyväilevästä tuotteesta.

Pirkka Rogan Josh ateriakastike

Testasin Pirkan Rogan Josh ateriakastiketta perusbroilerin kylkiäisenä. Aterian valmistaminen oli helppoa ja nopeaa kuin krapula-aamun vessareissu. Ohjeet löytyvät purkin kyljestä, joten en viitsi ruveta niitä tähän tavaamaan. Käytännössä tarvitset vain paketin broilerin fileesuikaleita, Pirkka Rogan Josh purkin ja hieman hengenvaarallista dihydrogen monoxidia. Riisiä tai nuudeleita kannattaa tietysti tehdä kastikkeen seuraksi.

Mutta miltä Pirkan purkitettu Intia maistuu?

Tässä kohden jokaisen itseään kunnioittavan kulinaristin ja wannabe-blogipellen täytyy haukkua tällainen saastainen valmispaska epäaidoksi aromivahvenneviritelmäksi. Tästä huolimatta aion pitää linjani kurissa (eli kuntoilla) ja arvioida astioita siten kuten ne rehellisyyden nimissä kaappiin mahtuvat. Joten väitänkin että Rogan Josh on parhaimpia testaamistani valmiskastikepaketeista. Se maistuu juuri sellaiselle kuin hyvän intialaisen ruoan täytyykin. Jos Pirkka Rogan Joshia tarjottaisiin intialaisessa ravintolassa, harva olisi tyytymätön. Olen saanut pahempaa kuraa monessa oikeassa intialaisessa ravintolassa eri maailman kolkissa. Jos normiannoksiin kuuluvat ainoastaan läskisoosi ja olutmakkara, tällaista kastiketta voi myös käyttää hyvin ensiaskeleena itämaisten makujen maailmaan.

Tuotteen tulisuusasteeksi on merkitty purkin kylkeen "Vahva". Positiivinen yllätys oli se, että kastike todella oli (jokseenkin) tulista. Tavallisestihan Suomen "tulinen" tarkoittaa muualla maailmassa "mietoa". Tästä suuri oranssi plussapallero Pirkalle.

Joskin täytyy todeta että välistä kastikkeessa oli hieman vetistävää sivumakua. Tämä johtunee vain siitä, ettei kastikkeen kasvikset ole tuoreen veroisia. Pannullehan voi tietysti itse lisätä tuoreita vihanneksia, jos asiaan viitsii ryhtyä.

Kaiken kaikkiaan antaisin lanseeraamallani hinta/laatu/helppous/nopeus-asteikolla (TM) tuotteelle arvosanaksi yhdeksän.

Teneriffa, Playa de las Americas: Ravintola Oriental Garden

Hola amigos,

Suomessa oli sata astetta pakkasta ja pierutkin höyrysivät. Mutta Teneriffalla oli kesä. Ja muutaman olusen jälkeen ilta-auringon säteitä absorboiden sitä ei voi kuin yrittää ymmärtää että mitähän helvettiläistä ne härmäläisten esi-isät ovat funtsineet kun ovat asettuneet pirtteihinsä Karjalan kunnaille.
Onneksi esi-isien jälkeläiset kuitenkin ovat keksineet Finnairin, joka lentää takaisin ihmisten ilmoille. (Paluulennolla ei olekaan niin väliä. Nyt kun vielä keksisi miten voisi palkkansa ansaita etätöinä aurinkojen maassa.)

Playa de las Americaksella oli tarjota itämaista soppaa keittelevä Oriental Garden -ravintola. Siellä menusta löytyi extrahot Chicken Madras, jonka allekirjoittaneen oli tarkoitus napauttaa luuriin.
Ja kyllä se oli vaan nuotio silputtu sinne kanapalojen joukkoon. Maku oli hyvä. Currya oli sopivasti ja suolatasapaino kunnossa. Kun päivällä polttaa pollan auringossa niin illalla saa käristettyä sisuskalut Oriental Gardenin Chicken Madrasilla. Suosittelen siis kaikille punoittaville turisteille. Kyytipojaksi nautitaan tietysti itämaisia oluita, joita Oriental Gardenilla oli tarjota useita erilaisia. Ravintola itsessään oli verrattaen hieno itämaiseksi paikaksi ja kelvannee paremmallekin seurueelle.

Ei muuta tällä erää,
Adios!

Chicken Madras, Oriental Garden, Playa de las Americas, Teneriffa

Tulinen leffatortilla

Ruoka-aineet: 

8 kpl tortillalättyjä

200 g kidneypapuja

400 g kanasuikaleita

2 dl Valio Crème Fraische

3 dl tomaattimurskaa

2 dl Vahvaa Chunky Salsa kastiketta

100 g Taco tuorejuustoa

1 ps Santa Maria Taco mausteseosta

Jalopenoviipaleita

2 isoa herkkusientä

Salaatinlehtiä

Kurkkua

Fetakuutioita

Tämä ruoka on erittäin hyvää kyytipoikaa leffoille. Keitos on helppo ja hauska valmistaa. Valmis ateria ei saa Michelinin tähteä, mutta tuossa juuri ranksalaisia hienostoannoksia monta iltaa putkeen vetäneenä täytyy todeta että eipä kyllä olisi väliksikään. Leffatortilla ei ole kovin tulista, joten sen voi kurlata alas vaikkapa colan avulla. Roskaruokataideasteikolla punnittuna tämä teos painaa vähintään hyvän pizzan verran.

Tarvittavat rituaalit:

Viipaloi herkkusienet ja avaa papupurkki. Tapa kana ja laita kanasuikaleet pannulle pienen voinokareen kanssa. Tirisytä ruskeus esiin kanoista. Laita mukaan sienet ja pavut. Kaada päälle chunky salsa ja tomaattimurka. Lisää tacomaustepussi. Keittele seosta jonkin aikaa (niin että tomaattimurka hieman tiivistyy). Heitä sekaan jalopenoja sen verran kuin tohdit. Keitä vielä pari minuuttia ja kaavi sekaan purkillinen tacotuorejuustoa. Anna juuston sekoittua tasaisesti. Kaada pannun sisältö toiseen kulhoon ja peitä foliolla.

Tee yksinkertainen salaatti fetakuutioista, kurkusta ja salaatinlehdistä. Ota esiin myös Crème Fraische. Lämmitä tortillalevyjä uunissa hetkinen. Siirrä kaikki osaset esille ja pistä elokuva pyörimään. Laita tortillan toiselle puolelle pari ruokalusikallista tacokeitostasi, puoli ruokalusikallista Crème Fraischea ja hieman salaattia. Rullaa kaikki kasaan ja taita tyhjä puoli tortillasta pois näkyvistä. Syö. Huomaa että Crème Fraischella on tärkeä osa tasapainottamassa kanasopan makuja, älä siis unohda sitä tortillastasi. Salaatti tuo ripauksen raikkautta ja kokonaisuus sutjahtelee kivasti alas. 


P.S. Terkut leopardikuvioiselle lukijalleni ;)

Tutkailuja: hyvien makujen ja elämien perusteet (osa 1.1) - Karkaa opintolainalla Kiinaan

Vuosia sitten oli kevät. Opintoja oli suoritettu ahkerasti koko lukukauden ajan ja huhtikuussa katseltiin Jyväskylän masentavan hitaasti sulavia lumikinoksia. Miten vaihtaa arkista askelkuviota, kun ei ole edes rahaa mihinkään? 

Hetken arpomisen jälkeen päätimme ulosmitata rakkaan valtiomme meille takaamaa opintolainaa sen verran että Finnair myöntyisi lennättämään meidät Shanghaihin. Ja kun viisumit lopulta tipahtivat postiluukusta, ykskaks yllättäen jokapäiväinen taivaltaminen yliopistolta kotiin ja kodista kauppaan olikin vaihtunut maailman vanhimman elossa olevan kulttuurin kummasteluksi.

Shanghain keittiö on todella kummallinen. En usko että voisin väittää ymmärtäväni edes alkeita siitä kaikesta mitä Kiinassa olisi tarjolla. Teimme kyllä uskollisesti ennakkoluulotonta makumatkaa tyttöystäväni kanssa. Tämä johtui puhtaasti siitä seikasta että emme ymmärtäneet ruokalistasta yleensä yhtään mitään. Mutta koska annokset olivat niin halpoja, oli opiskelijallakin varaa osoitella listasta vähän sitä sun tätä ja toivoa sormet ristissä, ettei arpaonni ollut osunut johonkin todella mielenkiintoiseen. Ei ollut lainkaan epätavallista että naapuripöydän seurue söi alkupaloiksi eläviä heinäsirkkoja.

Hangzhoun pikkukaupungissa (pari miljoonaa asukasta) saimme muutamaan otteeseen myös tuntea julkisuuden ihanuuden. Ihmiset saattoivat pysähtyä ravintolan ikkunan taakse katsomaan kun länkkärit mutustivat safkaa epäilemättä heidän mielestään väärällä tyylillä. Eräässä ravintolassa joukko lapsia kerääntyi pöytämme ympärille nauramaan puikonkäsittelytaidoillemme (olimme kyllä harjoitelleet sitä kotopuolessa varmuuden vuoksi, joten ei puikkozumbamme aivan niin kamalaa ollut kuin lasten matkimiselkeistä olisi voinut päätellä). Onneksi pikkuhirviöt katosivat aina hetkeksi kun tempaisi kameran esiin.





Niin letkeitä kuin eksoottiset safkat periaatteessa ovatkin, rehellisyyden nimissä täytyy todeta että aika ajoin nurkan takaa esiin pilkistävä mäkkärin kyltti oli helpotus - varsinkin kun on tampannut Kiinainmaata monta tuntia putkeen ilman kunnollista aamupalaa. En voi väittää että Shanghain keittiö olisi lempikyökkini (pahoittelen että valehtelin otsikossa). Ruoka oli yksinkertaisesti niin outoa siihen nähden mihin oli tottunut, hieman kuin olisi ollut köyhänmiehen Madcook joka ikisellä aterialla. Toisaalta on helpottavaa kun ei tiedä mistä eläimestä liha on milläkin kerralla peräisin. Eipähän ole ainakaan ennakkokäsityksiä vaivaamassa elämystä.




Tarinan opetus ei kuitenkaan ole ruoka vaan se se että nyt vuosia ja pari lasta myöhemmin tajuaa, ettei tuolla parin tonnin lainalla ole enää rahallisesti mitään merkitystä. Opintoaikana on aikaa ja huoletonta vapautta, vaan ei välttämättä pelimerkkejä. Älä turhaan siis arvo opintolainaa, jotka joutuu maksamaan takaisin lähes korottomana joskus useiden vuosien kuluttua. Karkaa Kiinaan. Tai Japaniin. Tai Porvooseen. Ei sillä niin väliä, kunhan muistaa zumban rytmit.

 

 

Thai/intialainen tulisen loistava currykanakastike ja munariisi

Tulinen currykana ja munariisi

Olen tehnyt erinäköisiä thai- ja intialaistyyppisiä kookosmaitopohjaisia curryruokia niin monta kertaa että hiki tulee muistellessa. Tämä on vähitellen muovautunut oma reseptini, jonka väittäisin olevan parasta mihin tällaisellä kotikutoisella makumaailman patikoinnilla voi törmätä. 

Ruoka-aineet

 

 3 punaista chiliä

400 g broilerin fileepihvejä

5 dl kevytkookosmaitoa

30 g tuoretta inkivääriä

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

2 rkl Vindaloo currytahnaa (joka on tietysti goalaista eikä suinkaan Thaimaasta, mutta tästä huolimatta tulos on parempi Vindaloolla kuin joillakin kokeilemillani thaikkutahnoilla)

reilu ruokalusikallinen Sambal Olek chilitahnaa

1 tl kalafondia

1/2 tl kardemummaa

3 tl kurkumaa

1 tl juustokuminaa

voita

Basmatiriisiä

kaksi munaa

Keitä riisi valmiiksi jo aiemmin ja anna sen kylmetä viileäksi jääkaapissa tms. Tarvitset kylmää riisiä munariisin valmistamiseen myöhemmin. Tietysti voit tehdä vain tavallista riisiä, jos aika-avaruus ei taivu reseptin tahtoon.

Kastikkeen valmistus:

Kuori ja raasta inkivääri. Halkaiset punaiset chilit pitkittäisuuntaisesti keskeltä ja poista siemenet (onnistuu ehkäpä käteviten sormilla vetämällä). Pilko chilit pieniksi palasiksi. Silppua sipuli ja itke. Pilko valkosipulin kynnet.

Kuumenna pari ruokalusikallista voita isossa paistinpannussa tai vastaavassa. Lisää pannuun inkivääri, chili, valkosipuli ja sipuli. Kypsennä niitä jonkin aikaa ja laita mukaan kurkuma, kardemumma ja juustokumina. Saat tästä hyvän seoksen, jonka päälle laitetaan lopulta broilerin fileepihvit. Paista pihvejä reilu tovi niin että ne alkavat näyttää kypsiltä. Itse tykkään paloitella pihvit lastan avulla pienempiin palasiin.

Lisää kanan päälle kookosmaito, currytahna ja Sambal Olek -chilitahna. Lurauta teelusikallinen kalafondia vielä sekaan ja tarkista suolapitoisuus. Lisää siis suolaa jos verisuonet kestävät. Kastike on valmis.

Sekoita riisin sekaan kaksi munaa. Laita nokare voita paistinpannulle kuumenemaan. Kaada munariisiseos pannulle ja anna riisin kuumentua tulikuumaksi. Muista sekoittaa koko ajan. Lisää suolaa tarpeen mukaan.

Ota kulho ja vuoraa se tuorekelmulla. Täytä kulho munariisiseoksella ja painele sitä hieman. Kaada kakku keskelle lautasta ja lausu riimuloitsu "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku, daikaduu". Nosta currykanakastiketta kakun ympärille ja laita koristeeksi pari korianterin lehteä tai hätätapauksessa vaikkapa porkkanan siivuja.

Syö. Ja juo.

Take away arviot: Shalimar Jyväskylä

Ravintola Shalimar, Matkakeskus, Jyväskylä

Ekstratulinen currykana + naan leipä, 10 € + 2.5 € (take away)



Ruoka tuli nopeasti ja oli hyvin pakattu. Kana oli laadukasta, ei mitään hunajamarinoituja suikaleita vaan kunnon lihakimpaleita. Currykastike oli sopivasti maustettu ja riisitkin olivat pitäneet pintansa kotimatkan ajan (eli noin parisenkymmentä minuuttia). Pyysin annoksen ekstratulisena ja sellaisena se myös tuli. Tulisuusaste oli samaa luokkaa kuin intialaisissa ravintoloissa muualla maailmassa. Tämä on positiivista sillä välillä tuntuu että Suomessa "hyvin tulinen" on sitä että pikkaisen polttaa. Naan ehkä kärsi hieman kotimatkasta eikä enää ollut vahvimmillaan. Toisaalta naan tulisikin syödä suoraan uunista otettuna, joten suosittelen räiskäleitä vain paikan päällä ruokailtaessa.

Olin päivällä löytänyt Prismasta pari putelia Chakraa. Hyvää olutta, joskaan ei kovin intialaista (vaikka niin väittävät). Olut on nimittäin tehty Tsekeissä Zubrin tehtaassa. Toisaalta myös Zubr on laatukamaa, joten samapa tuo.  

Shalimar taitaa olla ainut intialainen ravintola Jyväskylässä. Täytyy toivoa että puljulla bisness pyörii, sillä ravintola tuo kelpo vaihtelua take away-tarjontaan. Suosittelen kokeilemaan.

Takeaway currykana, naan ja Chakra

Oluen merkitys

Olut <3 chili

Jos kenties vielä kuvittelet että et pidä oluesta, olet väärässä. Tulinen ruoka ilman jääkylmää panimomahlaa on kuin rullaamaton kääretorttu: hyvää mutta kai tämän saisi survottua naamariin nautinnollisemminkin. Ja jos ajattelet että näkökulmani on vain oman subjektiivisen ja sulkeutuneen putkinäköni visio, niin olet aivan täysin oikeassa. Tämä ei ole tiedettä, tämä on totta.
Oletko tykästynyt tuliseen ruokaan, mutta kenties maito öljyää chilinmuruset suussasi? Kokeilepa vaihtaa kaistaa ja osta seuraavalla kerralla olut. Mielellään jotakin muuta kuin suomalaista, koska suomalainen olut on pahaa. Jos kuitenkin joudut ostamaan suomalaista, niin osta Vaaleata Gourmet olutta. Se on ainutta kelvollista panotuotetta tunturikarhujen karjalassa. (Älä välitä putelin kyljessä olevasta kalasta.)
Yleisesti ottaen itämaiset oluet ovat hyviä tulisuuden kyydittäjiä. Äkkiseltään voin suositella ainakin Singhaa, Asahia ja Tsing taoa. Alkojen valikoimissa on vaihtelua. Isoista kaupoista löytää myös jonkin verran itämaista kamaa. Hinta on yleensä aika korkea, mutta tarkoitus ei olekaan vetää koko mäyristä keskarin ja HK:n sinisen tapaan. Mökkireissut ja suomalainen elämänmuoto ovat sitten asia erikseen.
Meksikolaiset oluet, kuten Corona ja Sol, sopivat mainiosti tulisen meksikolaisen tavaran kanssa. Muista kuitenkin laittaa limenviipale pullon suulle ennen tarjoilua. Se nimittäin toimii.

Perusteluksi kaikelle tälle voin vain sanoa että kokeilkaa itse. Jos ette ole olueen tottuneita suurkuluttajia, kokeilkaa pariin otteeseen ennen kuin tuomitsette. Pian huomaatte, ettei chiliseen ruoanlaittoon viitsi edes ryhtyä jos pakkasessa ei ole odottamassa pari kilisevää putelia.

Japanilaistyyppinen tulinen nautawokki

Japanilainen tulinen nautawokki

Otin illan ohjelmaksi kokeilla vaihteeksi jotakin woktyyppistä materiaalia ja päädyin tekemään japanilaisen tulisen nautawokin. Alla ruoka-aineet ja niiden suurpirteiset määrät, joita halukkaat voivat soveltaa mielensä mukaan. Ruoan tekeminenhän ei ole insinööritoimintaa (toisin kuin ainakin muutamat tuttavani kuvittelevat) ja ainemäärät ovat aina enemmän tai vähemmän ohjearvoja.

Japanilainen tulinen nautawokki ja paistetut nuudelit

400g naudan suikaleita
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 sipuli
pari valkosipulin kynttä
3 rkl soijakastiketta.. itse käytin Toba chili -soijakastiketta
1 purkki Blue Dragon Japanese Sesame Soy & Spring Onion Yaki Wok Saucea (muitakin Yaki Sauceja löytyy hyvin varustetuista kaupoista makuhalujen mukaan)
150g pavunituja
4 vihreää chiliä
2 punaista habaneroa
rypsiöljyä

200g nuudeleita
väh. 2 pulloa jääkylmää Japanilaista olutta

Laita vesi kattilaan kuumenemaan nuudeleita varten ja heitä oluet pakkaseen. Kuumenna pannulla luraus rypsiöljyä ja lisää sekaan pilkotut sipulit. Kuullota sipulia pari minuuttia ja lisää naudanliha. Paista naudanlihaa niin että liha ruskistuu. Heitä sekaan pilkotut valkosipulinkynnet, paprikat, chilit ja habanerot. Kypsytä tuotosta noin viitisen minuuttia kuumalla pannulla ja lisää Yaki Wok Sauce, idut ja soijakastike. Anna wokin kerätä energiaa vielä viitisen minuuttia samalla kun laitat nuudelit kuumaan veteen. Nosta kauhalla wokki lautasille ja huuhtaise pannua hieman. Lisää rypsiöljyä pannuun ja valuta vesi pois pehmenneistä nuudeleista. Paista nuudeleita pannulla pari minuuttia. Nosta nuudelit wokin päälle. Avaa pakkasessa olleet oluet ja aloita illanvietto.


Habanerot eivät tietysti ole kovin itämaisia, mutta niissä on kivasti perustehoa tulisuuden tuottamiseen ja niitä löytää monesta isohkosta peruskaupasta. En halua ruveta fiilistelemään blogissani erikoisaineosilla ja autenttisuudella vaan tavallisuudella. Kokkaaminen voi aivan hyvin olla arkisen tiistai-illan ohjelmanumero eikä mitään sen enempää tai vähempää. Otat lasillisen punaviiniä, laitat musiikin soimaan ja teet ruokaa. Se on filosofia (jos sellaista nyt on) tämän blogin takana. :)

Japanilainen tulinen nautawokki oli makumaailmaltaan sopivan itämainen ja erilainen Thaimaalaisiin ja Intialaisiin keitoksiin verrattuna. Saatoin jopa maistaa etäisesti ne annokset, joita on joskus tullut vedettyä Japaniassa. Tulisuusaste oli näillä ainesosilla ihan mukavaa perustasoa, joten luulisin reseptin sopivan tällaisenaan hyvin myös tulisuuteen tottumattomille.