Thaimaalainen ravintola, Farang Helsinki

Ravintola Farang löytyy Taidehallin tiloista Helsingin Kampista. Olen aiemmin asunut kivenheiton päässä tästä ravintolasta Pohjoisella Rautatiekadulla (joskaan en ole varma oliko ravintola silloin vielä pystyssä), mutta satuin löytämään paikan vasta nyt vahingossa työporukan mukana.

Täytyy rehellisesti tunnustaa, että ruoka oli parempaa kuin yhdessäkään ravintolassa, jossa olen syönyt itse Thaimaassa. Maut olivat niin mainiosti yhdisteltyjä, että iski lähes pakonomainen tarve opetella itse samanlaisten soppien taikoiminen. Jos saan joskus tehtyä jotakin edes etäisesti yhtä laadukasta, niin heitän välittömästi ohjeet tänne blogiin. Sitä odotellessa suosittelen teitä kaikkia käymään kyseisessä paikassa. Tarkemmat ohjeet läskinkerryttämiseksi löytyvät osoitteesta www.farang.fi.

Ruoka on kieltämättä kallista verrattuna muihin thaimaalaisiin ravintoloihin, mutta pelimerkkejä ei voine paljon paremmin sijoittaa. Kasviksista oli saatu uutettua sellaiset aromit esiin, että en ollut varma mitä ihmettä keittiön puolella oikein tapahtuu.

Taidankin tänään lähtiä kasvisosastolle tekemään löytöjä.

Texas Pete -kanansiipikastike

Teollisuuskana on lintu, jolla on siivet mutta jonka lentotaidot ovat huolestuttavan surkeat. Näiden uljaiden dinosaurusten lähisukulaisten eturaajat ovat ravintotuote, jota kannattaa ehdottomasti testata Texax Pete Buffalo Style Chicken Wings kastikkeen kanssa. Tuotetta myydään ainakin Citymarketeissa ja se sisältää käytännössä pullotettua amerikankulttuuria.

Kanansiivet itsessään on helppo valmistaa uunissa tai grillissä. Itse olen tykännyt tehdä kastikkeesta dipin erilliseen kulhoon, koska tällöin litkun tulisuutta voi lisätä kätevästi esimerkiksi erillisten habanerolienten avulla. Tällaisia liemiä löytää yleensä hyvinvarustetuista kaupoista. Siivistä saa menevät kesämakkarat vatsaan ja purtavaa satunnaisiin kesäiltoihin.

Kolmen itämaisen oluen sokkotesti: Tsing Tao vs Sapporo vs Chakra

Pistin keisarinnalle eteen kolme lasillista olutta. Jokaisessa tuokkosessa oli eri putelista peräisin olevaa mallasmahlaa ja tarkoituksena oli määrittää näiden itämaisten oluiden parhausjärjestys. Pitkän ja huolellisen pohdinnan jälkeen tulos oli seuraava:

1. Tsing Tao (Kiina)

2. Sapporo (Japani)

3. Chakra (Intia)


Tsing Tao oli myös omasta mielestäni selvästi parasta näistä vaihtoehdoista. Se maistui hyvin erilaiselta verrattuna kahteen jälkimmäiseen ja Tsin Taon loistavuus on todettu useaan otteeseen myös autenttisissa olosuhteissa. Suosittelen ehdottomasti kiinalaisen ruoan kyytipojaksi.

Sapporo tosin ei välttämättä ole paras ehdokas japanialaisista oluista. Aikanaan tein paljon vertailevaa tutkimusta Japaninmaassa ja muistaakseni Asahi Gold oli erittäin laadukasta materiaalia - joskaan en usko että sitä täältä härmälästä löytää.

Vapunjälkeinen trapoula verottaa. Älkää ihmiset juako liikaa.