Noniin,
Tänään käväisin Jagaimo housesessa asentamassa Jagaimohouse
special tanuki rice –annoksen vatsaan. Kaikki ruoka-aineet olivat hyvin
tuttua suomalaiseen makuun, mutta harvinaisia samalla lautasella. Oli
maksapihvejä japanilaistyyppisen ruskeakastikkeen kera, riisiä,
currykastiketta, paneroituja ja uppopaistettuja sipuliperunapalloja, paneroitua
ravunpyrstöä, perunasalaatilta maistuvia palloja ja salaattia, jonka kastike
maistui epäilyttävästi reissumiehelle (…sille leivälle). Kurlaus tapahtui Sapporon
omalla oluselle, ja nälkä lähti. Eipä kovin suuria tunteita
herättänyt tämä ateria, mutta olipahan käypää kaloria vatsamakkaroiden hengissäpitimiksi.
Päivällä konferenssissa bioteknologiayritys Qiagen tarjosi kaikille
lounaaksi japanilaisen setin erinäköisiä makupaloja sushista hedelmiin.
Suurelle osalla länkkäreistä ongelmaksi muodostui länsimaisten ruokavälineiden
puute. Oli monennäköistä yrittäjää, jotka epätoivoisesti koettivat lapioida
sushit ja riisikakut naamaariin kahden tikun lusikkaotteella. Ja ne jotka yrittivät
saksiotetta olivat vielä hauskempi näky. Riisit olivat useammankin professorin housuilla ja sitten naureskeltiin nolosti. Epäilen että rofessoreille taisi jäädä nälkä, kun ei enää kehdattu yrittää uudestaan. Itsehän olen tietysti
paljon parempi ihminen, koska minulta tikuilla huitominen sujuu kutakuinkin
kelvosti. Olin siis edukseni länsimaista yhteisöä edustettaessa. Ei me kaikki
olla pelkästään peukaloita.
Todellisuudessa opettelimme emännän kanssa tikuilla
aterioimisen jalon ammatin ennen kiinanmatkaamme. Tämä taito ei onneksi aivan
hetkessä ruostu, vaikka edellisestä itämaiden vierailusta on jo aikaa muutama
vuosi. Joka tapauksessa, tikuilla syömistä kannattaa ehdottomasti harjoitella
ennen kuin astuu jalallaan Japaniin tai Kiinaan. Eipähän jää riisit housuille.
![]() |
Jagaimo house special tanuki rice |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti